Tämän vuoden syyskuussa kokoonnuttiin Snäckanille Kysy luonnosta -tapahtumaan. Yhdistyksen jäsenillä oli mahdollisuus kysyä Arkipelagia-seuran luontoasiantuntijalta Jouko Högmanderilta, mikä Iniön luonnossa askarruttaa. Tilaisuuden aluksi jouko esitelmöi saariston ajankohtaisista luontokysymyksistä.
Vieraspedot minkki ja supikoira
Minkki levisi saaristoon 1970-luvulla ja supikoira parikymmentä vuotta myöhemmin.. Ne ovat aiheuttaneet merkittävää tuhoa maassa pesivälle linnustolle.
Pienpedot tuhoavat lintujen pesiä ja saalistavat emoja ja siksi monet lintulajit ovat taantuneet voimakkaasti. Näiden haittojen torjunta onkin nostettu tärkeimpien luonnohoitomuotojen joukkoon saaristossa. Metsahallitus ja Suomen riistakeskus SOTKA-vieraspetohankkeella on järjestetty minkin ja supikoiran tehostettua pyyntiä 2020-luvulla koko eteläisen saariston alueella. Pyyntiä toteuttavat minkin ja supikoiran metsästykseen erikoistuneet pyyntiryhmät pienpetojen jäljittämiseen koulutetuilla koirilla. Myös mökkiläiset ja paikalliset metsästyseurat ovat osallistuneet pyyntiin vuosien mittaan.
Merkkejä monen vesilintukannan elpymisestä on jo saatu.
Merikotkan paluu
Ympäristömyrkyt olivat hävittää merikotkan Suomen luonnosta 1970-luvulla. Merikotkia asui Turun saaristossa vähimmillään viitisen paria. Tänä vuonna saaristossa on tarkastettu 130 asuttua pesää ja löytämättä lienee noin 30 pesää. Iniössä pesiviä merikotkia löytyi viime vuonna yhdeksän paria. Runsastunut merikotkakanta on myös aiheuttanut
muutoksia saariston linnostoon. Eniten on kärsinyt haahka, merihanhi, merilokki ja harmaalokki.
Lintuinfluenssa on päässyt maahan
Lintuinfluenssaan voivat sairastua lähinnä vesilinnut, kanalinnut, lokit sekä näitä syövät petolinnut. Ihmiseen tauti ei tartu tai tarttuu huonosti, mutta huolestuttavaa on taudin siirtyminen nisäkkäisiin. Lintuinfluenssan leviämistä on seurattu ja ehkäisty tarkasti.
Merimetsokin on palannut
Saaristomeren ja Satakunnan merimetsokannan kehitys on tasaantunut. Koko maassa vuonna 2022 pesi 24 500 merimetsoparia. Iniön yhteysaluksella matkustanut on varmasti havainnut Iniön aukon reunalla pesiytyneet merimetsoyhdyskunnat. Kolmisen vuotta sitten yhdyskunnat yllättäin autioituivat. Poikaset joutuivat mitä ilmeisimmin niitä ravinnoksi pyytämään oppineiden merikotkien saaliiksi.
Valkohäntäpeura ja metsäkauris
Valkohäntäpeura on Suomeen tuotu vieraslaji. Metsäkauris on puolestaan alkuperäinen kotimainen laji, joka on laajentanut asuinaluettaan talviruokinnan ja leutojen talvien turvin. Molempien kannat ovat luonnottoman suuria. Luonnovaraisesti vain susi ja ilves pystyisivät pitämään kantoja kurissa, jos tämä sallittaisiin.
Valkohäntäpeura ja metsäkauris aiheuttavat vahinkoa puutarhoissa ja kolareita teillä. vahvistavat punkkitauteja ja näiden eläinten ylilaidunnus hävittää alkuperäistä ja uhanalaista kasvilajistoa. Iniössä eläinten päättäväinen metsästys on ainakin pysäyttänyt kannan kasvun.
Perinnemaisemat olennainen osa saaristoa
Perinnemaisemat ylläpitävät lajikirjoa ja näihin ympäristöihin liittyvät luontotyypit ovat häviämässä. Kedot, hakamaat, lehdesniityt ja laidunnetut ovat uhattuina. Hoidon loppuessa tilalle kasvaa tiheää katajikkoa ja lepikkoa.
Iniön luontoarvoista ja perinnemaisemistaa on laaja artikkeli vuoden 2023 INIÖiten lehdessä.
Seljakämmekkä ja apolloperhoset
Arkipelagia-seura on kartoittanut harvinaistuvan seljakämmekän esiintymistä ja elinolosuhteita saaristossa vuosien ajan. Tämä upea hyasinttia muistuttava orkideaa on havaittu Iniössä viimeksi Salmiksessa. Myös saaristomeren biosfäärialueen rauhoitetut apolloperhoslajit isoapollo ja pikkuapollo ovat tarkkailun alla. Niidenkin kannat ja levinneisyysalueet ovat pienentyneet perinnemaisemien umpeenkasvun seurauksena.
Lopuksi
Saaristoluonto on muutoksessa ja se on pysyvää. ihmisellä on osuus moniin saariston luonnon ja kulttuurin muutoksiin – suoraan tai välillisesti. Ihmisen aiheuttamaa voi ihminen myös muttaa.
Teksti: Pekka Aava Jouko Hörgmanderin esityksen pohjalta
